Mielenterveyden häiriöt rikoksen seurauksena – minkälaisiin korvauksiin ne oikeuttavat?

Rikoksen uhriksi joutuminen voi aiheuttaa merkittäviä kielteisiä seurauksia rikoksen uhrin terveydelle. Seuraukset voivat olla fyysisiä vammoja tai mielenterveydelle aiheutuneita häiriöitä. Monien rikosten seurauksena uhri saattaa kärsiä niin fyysisitä vammoista kuin esimerkiksi unettomuudesta, masennuksesta tai ahdistuneisuudesta. Kumpikin vahinkotyyppi oikeuttaa vakiintuneesti myös korvauksiin.

Vahingon korvattavuus perustuu vahingonkorvauslain 5 luvun säännöksiin. Korvausmäärissä taas keskeisenä ohjenuorana käytetään vakiintuneesti Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia. Mielenterveyden häiriöiden osalta suosituksissa on nimenomaisesti mainittu akuutti stressireaktio, traumaperäinen stressihäiriö, sopeutumishäiriö sekä masennustila.

Käytännössä rikoksen aiheuttaman mielenterveyden häiriön korvattavuus edellyttää aina lääkärin vahvistamaa diagnoosia. Vahingon osoittamiseksi ei riitä asianomistajan oma kertomus siitä, millä tavalla rikos vaikutti hänen mielenterveyteensä. Kertomuksella voi olla merkitystä kirjallista todistelua tukevana lisätodisteluna.

Jotta mielenterveydellinen ongelma olisi rikosvahinkona korvattava, sen tulisi olla suoraan syy-yhteydessä tehtyyn rikokseen. Tämä saattaa juuri mielenterveydellisten ongelmien osalta osoittautua haastavaksi. Asianomistaja on saattanut kärsiä masennuksesta tai ahdistuneisuudesta aiemminkin, ja oireet ovat tapahtuman seurauksena saattaneet pahentua. Vahingon korvattavuus kuitenkin edellyttää, että uudet tai pahentuneet oireet juontavat juurensa juuri kyseiseen tapahtumaan, eli tapahtuneeseen rikokseen.

Mielenterveyden häiriöt ja niistä määrättävät korvaukset ovat eri asia kuin kärsimyskorvaus, vaikka mielenterveyden häiriöt luonnollisesti aiheuttavatkin monenlaista inhimillistä kärsimystä. Kärsimyskorvausta voidaan määrätä maksettavaksi vain tiettyjen rikostyyppien kohdalla. Kärsimyskorvausta ja sen määrää harkittaessa, mittapuuna ei käytetä juuri kyseisessä asiassa korvausta vaativan asianomistajan henkilökohtaista kärsimystä. Kärsimyskorvaus määrätään ns. objektiivisen mittapuun mukaan. Lähtökohtana on se, minkälaista kärsimystä käsillä olevan rikoksen uhriksi joutuminen tyypillisesti aiheuttaa keskivertoihmiselle. Kärsimyskorvauksen osalta asianomistajan ei myöskään tarvitse osoittaa oikeudessa, että hänelle on rikoksen seurauksena aiheutunut kärsimystä, eikä siihen liity asianomistajan henkilökohtaisten kokemusten arviointia. Arvio tapahtuu täysin objektiivisten seikkojen perusteella. Näitä ovat rikosnimike, rikoksen laatu ja vakavuus, sen pitkäkestoisuus ja se, minkälaista kärsimystä ihminen yleensä kohtaa kyseessä olevan rikoksen uhriksi joutuessaan.

Asianomistajan korvausvaatimukset, jotka esitetään rikosasian yhteydessä, ovat luonteeltaan siviilioikeudellisia, eli yksityisoikeudellisia vaatimuksia. Asianomistajan on siis kyettävä osoittamaan riittävä selvitys niistä vahingoista, joista hän vaatii korvausta. Käytännössä korvausvaatimusten esittäminen edellyttää juridista osaamista. Siksi korvausvaatimusten esittämiseksi kannattaa kääntyä rikosoikeuteen perehtyneen juristin puoleen. Näin varmistat sen, että saat ne korvaukset, joihin olet oikeutettu.