Milloin rikoksesta syytetyllä on oikeus puolustusasianajajaan?

Rikoksesta epäillyllä on aina oikeus ammattitaitoiseen puolustajaan, sillä tämä takaa henkilön oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Rikoksesta epäillyllä tai syytetyllä on myös aina oikeus itse valita puolustusasianajajansa. Hänellä on myös oikeus itse puolustaa itseään oikeudessa, jos hän haluaa. Kun puhutaan syytetyn oikeudesta puolustusasianajajaan, tarkoitetaankin lähinnä sitä, milloin henkilö voi edellyttää, että tuomioistuin määrää hänelle puolustajan. Tällaisella määräyksellä voi taas olla vaikutusta muun muassa siihen, kenen maksettavaksi puolustusasianajajan palkkiot viime kädessä jäävät.

Rikoksesta syytetyn oikeudesta puolustusasianajajaan säädetään laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa (689/1997). Kyseisessä laissa on lueteltu ne tilanteet, joissa tuomioistuimen on määrättävä rikoksesta epäillylle puolustaja. Tietyissä tilanteissa puolustaja määrätään syytetylle tämän pyynnöstä. Näin on silloin, kun henkilöä epäillään tai hänelle vaaditaan rangaistusta rikoksesta, jonka minimirangaistus on neljä kuukautta vankeutta. Sama oikeus on myös henkilöllä, jota epäillään tai jolle vaaditaan rangaistusta tällaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta tällaiseen rikokseen. Henkilön omasta pyynnöstä hänelle tulisi määrätä puolustaja myös silloin, kun hän on pidätettynä tai vangittuna.

Tietyissä tilanteissa laki kuitenkin edellyttää, että puolustaja on määrättävä viran puolesta. Tämä tarkoittaa, että tuomioistuin määrää syytetylle tai rikoksesta epäillylle puolustajan riippumatta siitä, onko syytetty tai rikoksesta epäilty itse pyytänyt sitä. Näin menetellään tilanteessa, jossa epäilty ei kykene puolustamaan itseään ja kun syytetty on alle 18-vuotias. Jos syytetty on itse valinnut itselleen puolustajan, joka ei täytä puolustajalle asetettavia vaatimuksia tai ei kykene puolustamaan syytettyä, tuomioistuimella on niin ikään velvollisuus määrätä syytetyn valitseman puolustajan sijaan tehtävään sopivan henkilön.

Puolustajan määrääminen syytetylle tai rikoksesta epäillylle tarkoittaa sitä, että valtio maksaa puolustajaksi määrätylle hänelle kuuluvat asian hoitamisesta johtuvat palkkiot ja kulut. Jos henkilön todetaan syyllistyneen rikokseen, hän on kuitenkin velvollinen korvaamaan kyseiset palkkiot ja kulut takaisin valtiolle. Näin menetellään niissäkin tilanteissa, joissa henkilöä ei tuomita rangaistukseen, mutta hänen todetaan syyllistyneen rikokseen (KKO 2008:2). Henkilö, jonka todetaan syyllistyneen rikokseen voi tosin välttyä tästä korvausvelvollisuudesta, jos hän tulojensa puolesta olisi oikeutettu valtion maksuttomaan oikeusapuun.

Käytännössä rikoksesta epäillyn tai syytetyn kannattaa pyytää puolustajan määräämistä, jos siihen on laissa asetettu peruste. Maksukykyinenkin henkilö, joka ei olisi oikeutettu valtion kustantamaan oikeusapuun, voi nimittäin joutua korvaamaan puolustajalle tämän esitutkinnan aikana tekemistä toimenpiteistä aiheutuneet palkkiot ja kulut, jos syyttäjä päättää jättää syytteen nostamatta. Näiltä kuluilta epäilty kuitenkin säästyy, jos tuomioistuin on määrännyt hänelle puolustajan.

Puolustajan ei tarvitse välttämättä olla asianajaja. Laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädetään, että puolustajaksi voidaan määrätä julkinen oikeusavustaja, asianajaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Jos syytetty tai rikoksesta epäilty ehdottaa tuomioistuimelle tietyn kelpoisuusehdot täyttävän henkilön määräämistä puolustajakseen, kyseinen henkilö tavallisesti määrätään puolustajaksi.